Uudenkaarlepyyn kirkko, lyhyt historia

Nimitys Pyhän Birgitan kirkko saattaa perustua siihen, että osa Pyhän Birgitan 1300-luvulla tekemistä ihmeistä koski tämän seudun ihmisiä. 1600-luvulla samalla paikalla oli pienempi puukirkko, joka niin ikään kantoi Pyhän Birgitan nimeä.

Nykyisen kirkon suunnitteli asessori Elias Brenner, ja esikuvana pidetään Tukholman St. Claran kirkkoa. Kellotapuli rakennettiin jo vuonna 1702. Siinä on kolme kelloa vuosilta 1623, 1685 ja 1736. Isonvihan (1700–1721) aikana kirkonkellot upotettiin Soklotin Klockholmenin luona rosvoilta suojaan. Vastarakennettua kirkkoa käytettiin miehitysvallan varastona, tallina ja asuntoina, ja sen sisustus, ovet ja ikkunat ryöstettiin.

Uudella voimalla kirkon kunnostaminen jatkui isonvihan jälkeen. Kirkontorni valmistui vuonna 1730, ja jo vuonna 1709 Tukholmasta toimitettu kukko sai paikkansa. C. O. Glasbergin (Isokyrö) rakentama tornikello asennettiin myöhemmin vuonna 1889, ja se osoittaa edelleen aikaa neljällä kellotaulullaan.

Vuosina 1749–1753 taidepuuseppä Abraham Eliasson (Vaasa) rakensi alttarilaitteen, saarnastuolin ja lehterin. Muutamaa vuotta myöhemmin ne maalasi käsityöläismaalari Johan Alm (Vaasa). Samoihin aikoihin taiteilija Daniel Hjulström (Ruotsi) kutsuttiin tekemään holvikattojen koristemaalaukset. Aiheet ovat Psalmien kirjasta ja Ilmestyskirjasta. Hjulström maalasi myös kolmiosaisen alttaritaulun.

Vuonna 1768 hankittiin urut, jotka nykyisin ovat pohjoisessa ristisakarassa; niiden rakentaja oli Anders Telin (Kokkola). Ne korvattiin vuonna 1909 saksalaisilla Walcker-uruilla, jotka puolestaan antoivat vuonna 1979 paikkansa nykyisin käytössä oleville tanskalaisille Christensen & Sønnerin 21-äänikertaisille uruille.

Kirkko oli ulkoa punaiseksi maalattu 1840-luvun alkuun saakka. Kun kirkko tuolloin kaipasi maalausta, päätettiin julkisivu rapata valkoiseksi. Runsaat kymmenen vuotta myöhemmin voitiin todeta, että rappaus oli pudonnut tornista ja seinistä ja osa hirsistä oli lahovaurioitunut. Rappaus poistettiin, ja hirsiseinät verhoiltiin sen sijaan ponttilaudoilla. Tässä vaiheessa kirkko maalattiin keltaiseksi.

1880-luvun lopulla kirkkosalia pidettiin liian pimeänä. Taiteilija Alexandra Såltinilta (Vaasa) tilattiin uusi, vaaleampi alttaritaulu, jonka aiheena oli Kristuksen kirkastus. Seinät, alttarilaite ja saarnastuoli (kuvia lukuun ottamatta) maalattiin valkoisiksi. Osa vanhoista seinämaalauksista peittyi. Kattomaalaukset jätettiin kuitenkin koskematta.

Ajat kuitenkin muuttuivat, ja vuonna 1928 haluttiin palauttaa sisätila alkuperäiseen asuunsa sekä asentaa sähkö. Koristemaalari Hongell kutsuttiin antamaan alttarille, saarnastuolille ja uruille jälleen enemmän väriä. Lehterinkaiteen kuvat, jotka myös oli maalattu peittoon, restauroitiin Turussa. Vanha alttaritaulu palautettiin kunniaan, ja Såltinin taulu siirrettiin nykyiselle paikalleen eteläisen ristisakaran vasemmalle puolelle. Oikealla olevan vanhemman taulun, Jeesuksen syntymä, arvellaan olevan taiteilija Thomas Kiempen (Ruotsi) votiivilahja.

Ilo vastaremontoidusta kirkosta jäi lyhyeksi, sillä kirkko joutui tulipalon kohteeksi tammikuussa 1929. Katastrofi voitiin kuitenkin välttää paikkakuntalaisten ripeän toiminnan ja Pietarsaaresta saadun moottoriruiskun ansiosta, mutta jälki oli äskettäin maalatussa kirkossa silti tuhoisaa. Palon syynä oli ylikuumentunut kamiinan putki.

Kuorin lasimaalaukset teki taiteilija, professori Lennart Segerstråle vuonna 1940. Pohjoinen kuori-ikkuna kuvaa Jobin kertomusta. Sen tarkoitus on kuvata ”epävarmuuden maailmaa ja sen synkkää sävyä, josta ainoana horjumattomana nousee esiin Jobin antautuminen ja luottamus”. Aihe heijastaa jossain määrin Suomen kokemuksia talvisodan aikana. Eteläinen ikkuna, ylösnousemusikkuna, jossa on tuomiopäivän enkeli, osoittaa ”läsnä olevaan ikuisuuteen, joka on keskuudessamme jokaisena elämän hetkenä, kun Jumalan Henki saa johtaa meitä ja oma ylösnousemuksemme hengellisestä kuolemasta tulee todeksi”.

Laajempia kunnostushankkeita toteutettiin myös 1960- ja 1990-luvuilla. Niihin kuului muun muassa katon uusiminen, lämmitysjärjestelmän päivittäminen, tornin kantavien rakenteiden vaihtaminen ja toistuvat maalaustyöt.

Laaja peruskorjaus toteutettiin vuosina 2022–2023. Kirkkoon tehtiin muun muassa uusi lankkulattia, jota korotettiin keskeltä niin, että kaikki kynnykset voitiin poistaa. Tavoitteena oli tehdä kirkosta saavutettavampi – sekä fyysisesti että hengellisesti.

Vesikiertoinen kaukolämpö asennettiin, ja sähkötekniikka uusittiin kauttaaltaan. Myös äänentoistojärjestelmä modernisoitiin, ja kaikki valaistus on himmennettävää. Ikkunat, seinät ja penkit maalattiin, osittain lämpimämpään sävyyn. Kirkkopenkit järjestettiin uudelleen niin, että ne on sijoitettu aiempaa väljemmin; kirkkoon mahtuu nykyisin 650 henkilöä. Alttari on nykyään pyörillä ja kiskoilla, mikä tekee käytöstä joustavampaa. Pohjoiseen ristisakaraan tehtiin perhenurkkaus; kynnys halutaan pitää matalana kaikille. Yksi lehterille johtava portaikko poistettiin, mikä antoi tilaa pienelle keittiönurkkaukselle, lepohuoneelle, tekniikkatilalle ja esteettömälle WC:lle. Kesällä 2025 kirkko maalattiin myös ulkopuolelta.

Työ hyvinvoivan kirkkorakennuksen hyväksi jatkuu, ja useat uudet hankkeet odottavat toteutumistaan. Myös tulevien sukupolvien tulee voida kokoontua yhteyteen Jumalan sanan äärelle Pyhän Birgitan kirkossa. Alla on neljäs säkeistö Ull-Britt Gustafsson-Pensarin kirkosta kirjoittamasta runosta, jonka hän laati kirkon 300-vuotisjuhlaa varten:

”Luonasi löydämme lohdun surussa ja vastoinkäymisissä, luonasi iloitsemme elämän suurimmista lahjoista. Olet turvapaikka maailman levottomuuden keskellä meille, jotka elämme tänään, ja tuleville sukupolville.” Ull-Britt Gustafsson-Pensar

Källa: En spegling av himlen. Sankta Birgitta kyrka i Nykarleby 300 år, 2008.

Sammanfattning, foto: Församlingssekreterare Monica Sandström