Munsalan kirkon historia
Munsalan kirkko on pohjalaiselle maisemalle komea kustavilaisen ajan harmaakivikirkko ja pidetty seurakuntakirkko erityisesti suuriin juhlamessuihin, konsertteihin ja vihkimisiin.
Historia: Munsalan seurakunnan entinen kirkkoherra Ulf Sundstén
Kuva: seurakuntasihteeri Monica Sandström
Kirkon arkkitehti oli yli-intendentti Carl Fredrik Adelcrantz (1716–1796). Hän vastasi kaikesta valtakunnan julkisesta rakentamisesta. Koska hän sai tehtävän kuninkaalta, hän halusi ymmärrettävästi luoda jotakin, joka todisti sekä tehtävän suuruudesta että hänen omasta merkittävästä asemastaan. Rakennushankkeen laajuus ja kustannukset eivät kuitenkaan miellyttäneet seurakuntalaisia. He kirjoittivat kuninkaalle valituskirjeitä ylivoimaisesta tehtävästä, joka heille oli annettu, mutta eivät saaneet vastakaikua. Kuningas Kustaa III:n mielestä kirkko oli rakennettava. Pitäjän jokaisen ”savun” tuli osallistua yhdellä talkooviikolla vuodessa.
Rakennusmestareina toimivat Vaasan kaupunginmuurari David Olander ja kirkonrakentaja Thomas Rijf. Oppipoikana heillä oli paikallinen Johan Cantelin, joka myöhemmin tuli vastaamaan Uudenkaarlepyyn
joen yli rakennetun uuden sillan työstä. Myöhemmin hänestä tuli vastaava rakennusmestari Helsingin tuomiokirkkoa rakennettaessa.
Kiinteä sisustus saarnastuoleineen, alttarilaitteineen ja muine veistoksineen valmistettiin kirkonrakentaja Rijfin verstaalla Socklotissa. Siellä työskenteli nuori, mutta myöhemmin tunnettu, Erik Kaino/Kainberg (s. 1771 Alavetelissä, Jakob Rijfin serkunpoika) puunveistäjänä vuosina 1789 1793. Veistosten muotoilu kantaa jälkiä hänen kädenjäljestään.
Kirkosta puuttui lämmitys ensimmäiset 111 vuotta. Vuonna 1903 asennettiin 4 kappaletta ribbiuuneja/kamiinoita B. Friisiltä Kokkolasta, ja 60 vuotta myöhemmin vuonna 1963 vesikiertoinen keskuslämmitys.
Munsalan kirkon urut rakensi Eric German 1.8.1736–31.5.1738 Kokkolan kirkkoa varten, ja ne ostettiin sieltä
vuonna 1880. Urut peruskorjattiin 1974–1976, jane ovat yhä Suomen vanhimmat käytössä olevat
kirkkourut.
Kirkon virsitaulut (numerotaulut) valmisti vuonna 1835 Mårten Lassus ”Bengtergubben” Karvatista Vöyriltä, s. 1802.
Alttaritaulut maalasi vuonna 1822 Johan Erik Lindh, samana vuonna kun hän sai
mestarinkirjan Vaasan maalariammattikunnalta. Hän oli ruotsalainen taidemaalari, syntynyt 4. lokakuuta 1793 Hargin saarella Roslagenissa ja kuoli Helsingissä 21. tammikuuta 1865. Hänestä kehittyi selväpiirteinen muotokuvamaalari, ja hän ehti kuvata lähes 1000 henkilöä, heidän joukossaan esimerkiksi Johan Ludvig Runebergin, Charles Bassin, Aurora Karamzinin, Elias Lönnrotin ja Fredrik Paciuksen. Ateljeessaan Lindh opetti muun muassa Magnus von Wrightille öljyvärien käyttöä.
Tietoruutu kirkon rakentamisesta
- Rakennusaika 15 vuotta 1777–1792.
- 5 000 kuormaa kiveä Dammskatasta ja manttaalitilallisilta.
- 2240 tynnyriä kalkkia, pääosa kuljetettiin Vexalaan Monäsin salmeen (60 tynnyriä Kalkskäretistä Monåfjärdeniltä).
- 7 000 kg takorautaa Kimon ruukista ja 520 hl pajahiiltä.
- 2 860 m2:n vesikatto katettiin 36 000 paanulla (mieluiten haapaa) ja 52 tynnyrillä tervaa.
- Vihittiin juhannuspäivänä 24. kesäkuuta 1792.
- Kesällä 1836 kirkko oli täysin valmis.
- Arkkitehti oli yli-intendentti Carl Fredrik Adelcrantz (1716–1796).
- Rakennusmestareina toimivat Vaasan kaupunginmuurari David Olander ja kirkonrakentaja Thomas Rijf.
Useimmat kävijät tulevat Munsalan kirkkoon eteläisen sisäänkäynnin kautta ja kohtaavat siellä kaksiosaisen messingistä valetun ovenkahvan. Kahva on kalan muotoinen. Ensimmäiset kristityt Rooman kaupungissa käyttivät kalaa Kristuksen symbolina. Kalaa tarkoittava kreikan sana on ”ikhthys”, joka on samalla akronyymi sanoista ”Jeesus Kristus Jumalan Poika Vapahtaja”. Symboliikka on pettämätön. Jeesuksen kautta pääsemme kirkkoon ja taivaaseen sekä Munsalassa konkreettisesti myös kirkkorakennukseen.
Kirkon suuren kellon on valanut A.G. Meyer Tukholmassa vuonna 1745 [Gerhard Meyer (1728–1797)]. Se maksoi yhteensä 900 Dr Kmt (900,00 taalaria kaksinkertaista kuparirahaa vuonna 1745 vastaa noin runsaat 200 000 € vuonna 2026). Raatimies Lars Wessler tilasi kellon ja toi sen kotiin meritse. Hän toi mukanaan 400 Dr Kmt käteisenä. Seurakunnan kappalaisena oli pastori Michael Jesenhaus.
Erik/Ericus Näsman valoi kirkon pienen kellon Tukholmassa vuonna 1728, ja se ostettiin vuonna 1729. Kirkonkellot ripustettiin ensin vanhempaan kellotapuliin. Uuden kirkon rakentamista varten rakennettiin Alahärmästä kotoisin olleen kirkonrakentaja Matti Antinpoika Hakolan johdolla uusi kellotapuli vuonna 1745 Pyhän Mikaelin kappelin viereen. Hakola oli palkattu jatkamaan uuden kirkon rakentamista seuraavana vuonna 1746, mutta hän kuoli talven aikana. Kului 31 vuotta ennen kuin uuden kirkon rakentaminen aloitettiin. 1800-luvun alusta lähtien kirkonkellot ovat riippuneet kirkon tornissa. Lisää kellotapulista eli niin kutsutusta vånhusetista voi lukea täältä.
Faktaruutu kirkkohopeasta
- Seurakuntatekstiili 1600-luvulta
- Ehtoolliskalkki, pateeni ja öylättirasia vuodelta 1824
- Viinikannu vuodelta 1876
- Kastemalja vuodelta 1877
Gustaf Adolphin kirkkoa voisi kutsua Jeesuksen viiden haavan muistokirkoksi.
Kirkkosalissa on viisi pyöreää kattopeiliä, joista jokaisessa on viisi tähteä symbolina haavoista, jotka Jeesus sai käsiinsä, jalkoihinsa ja kylkeensä. Sama symboliikka toistuu sakastin katossa, jossa on myös viisi kattopeiliä. Jokaisessa kattopeilissä on viisi pientä tähteä haavojen merkkinä ja keskellä aurinko Kristuksen symbolina sekä viisi verenpunaista pistettä haavojen merkkinä. Läntisessä kattopeilissä on lisäksi kaiverrus, jossa on kuninkaan monogrammi ja tiedot siitä, että kirkko vihittiin 24. kesäkuuta 1792.
Runoilija ja kielitieteen professori Lars Huldén (5.2.1926 11.10.2016), joka syntyi ja kasvoi Nörråkersissa Monåssa, Munsalassa, kirjoittaa virressään ”Jag har ett hem” näin:
”Mutta ruusu on kylkihaava. Minulle ja sinulle se viillettiin. Ja kotitie taivaaseen käy. Oi, anna sen tulla jokaisen omaksi.”
