Kirkkoherran tervehdys
Minulla on raamatunkohta, jonka kirjoitan usein onnittelukirjaan käydessäni iäkkäiden seurakuntalaisten luona. Se on sana matkalle, joka sopii meille kaikille riippumatta siitä, missä elämänvaiheessa olemme. Herra sanoo profeetta Jesajan kautta: Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, teidän harmaapäisyytenne asti minä kannan teitä. Niin minä olen tehnyt ja niin minä teen yhä, minä kannan ja pelastan. On turvallista luottaa Jumalaan nuorena. On turvallista luottaa häneen myös vanhana. Hänen kanssaan on hyvä tulevaisuus. Se, mitä näemme tässä ja nyt, ei ole kaikki. Elämä jatkuu kuoleman rajan toisella puolella siinä todellisuudessa, jossa suruja ja murheita ei enää ole, vaan Jumala on kaikki kaikissa.
Joitakin vuosia sitten pohdimme konfirmaation alla symbolia niille vanhemmille, joilla oli rippikouluikäisiä lapsia. Isoäideille ja isoisille valinta oli helppo. Valitsimme sauvan. Se on mukana Psalmissa 23, paimenpsalmissa: ”Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.” Minkä symbolin valitsimme keskellä elämää oleville vanhemmille? Mustekalan! Silloin yritetään asettaa sopivia rajoja teini-ikäiselle, luoda uraa työelämässä ja ehkä auttaa ikääntyviä vanhempia. Silloin tarvittaisiin vähintään kahdeksan käsivartta, jotta ehtisi kaikkeen. Mitä Jeesus silloin sanoo? Hän sanoo: Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Kenelläkään ei ole kahdeksaa käsivartta, mutta yhdessä voimme auttaa toisiamme jaksamaan eteenpäin. Saamme jakaa taakkamme, sillä silloin niiden kantaminen kevenee. Ilomme taas voi kaksinkertaistua, kun jaamme sen eteenpäin. Tästä moni tunnisti itsensä. Ja siihen raamatunkohta Jeesuksen luo tulemisesta kaikkine taakkoineen sopi juuri oikein. Se on todellista evankeliumia kaikille niille, joilla elämässä on liikaa. Kyse voi olla työstä, huolista, huolesta lapsesta tai ystävästä. Surusta ja kaipauksesta. Yksinäisyydestä ja ahdistuksesta. Melkein mistä tahansa. Sinä tiedät itse, mikä elämässä tuntuu juuri nyt raskaalta!
Jeesuksen läheisyydessä pelkomme ja huolemme sulavat pois. Siellä surumme lievittyy ja hermomme saavat levon. Siksi hän sanoo meille tänään samalla tavalla kuin 2000 vuotta sitten: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon!”
No entä sinä, jonka mielestä Jeesus on niin kaukana? Hän tuntuu niin etäiseltä. Silloin voimme ajatella sanontaa: ”Jos sinusta tuntuu, että Jumala on kaukana, kenen luulet siirtyneen?”
Asia on niin, että Jeesus haluaa olla mukana kantamassa näitä taakkoja yhdessä meidän kanssamme. Ei painaakseen meitä alas ja asettaakseen meille lisää vaatimuksia, vaan vapauttaakseen meidät kaikesta turhasta, joka yrittää painaa meitä alas. 90 % siitä, mistä murehdimme, ei koskaan tapahdu. Jäljelle jäävistä 10 prosentista selviämiseen saamme apua Jeesukselta. Siksi hän sanoo meille tänään: Tulkaa minun luokseni!
Pyhässä laupeudessaan hän tahtoo, että meillä olisi hyvä olla. Riippumatta iästä, elämäntilanteesta tai taustasta. Sillä tiedämmehän, että Jumalaa rakastavalle ihmiselle kaikki koituu parhaaksi.
Mats Edman, kirkkoherra
-
Kirkkoherra
Mats Edman
